Benriach ”kotitasting” ;D

Nää jutut tulee melkoisella lagilla nykyään ku tota vapaa-aikaa on muka niin vähän. Jonkinaikaa sitten minulla oli varsin suuri ilo ja kunnia päästä tutustumaan Benriach – tislaamon tuotteisiin varsin kattavalla läpileikkauksella. Tislaamon ominaispiirteeksi voisi ehkä sanoa että sillä ei ole ominaispiirrettä. Koen jokseenkin vaikeaksi löytää jotain yhtä tiettyä makulinjaa jolla Benriachin erottaisi muista. Tämä johtuu siitä että tuoteskaala kypsytysmenetelmineen/viimeistelyineen on varsin laaja, puhumattakaan siitä että Benriach käyttää viskiensä valmistukseen sekä turvesavulla kuivattua mallasta että klassiseen Speyside tyyliin ”savutonta” mallasta. Tälläkertaa tarjolla oli molempia, ja jotta ilta ei kävisi tylsäksi ja infopuoli suppeaksi, saapui tastingin pitäjäksi Mr. Finn Kjeldgaard tanskalaisesta Mac Y -viskikaupasta.

Mac Y (hassu kirjainleikki YMCA:sta) sai alkunsa n.15 vuotta sitten kymmenisen kaveruksen porukan palavasta halusta päästä Skotlantiin. Yrityksen alkutaipaleella tuotevarastoa pidettiin yhden jäsenen WC:ssä josta se myöhemmin laajennettiin autotalliin. Nykyään Tanskan Benriach Master Distributorina toimivan Mac Y:n 3500 neliömetrin warehouse on pullollaan viskiä, rommia, tequilaa… Harmillista että kaupankäynti Suomeen on förbjuden. 😦

 

kuva 1

 

1. Benriach 16y Heart of Speyside, 40%vol.

Ex bourbon tynnyrissä lojunut. Raikkaan hedelmäinen, hunajainen, hitusen mokkainen tuoksu. Maku sitruksisen hedelmäinen, aavistuksen tamminen. Pehmeän miellyttävä keskipitkä jälkimaku. Nice.

 

2. Benriach 15y Madeira Wood Finish, 46%vol.

Nimensä mukaan viimeistelty Henriques & Henriquesin Madeira -viinitynnyreissä. Madeira tuo muutoin hedelmäiseen tuoksuun kuin makuunkin mukavasti toffeeta sekä ripauksen mausteisuutta pohjalle. Maku jatkuu makoisan pehmeänä jopa yllättävän pitkään. Maiskis.

 

3. Benriach 20y, 43%vol.

Huhun mukaan sama tuote kuin Heart of Speyside, vain pitempään kypsyneenä. Ikä on kääntänyt tuoksun vahvasti pähkinäiseksi, taustalla vaniljaa. Maussa puisia nuotteja, edelleen vahvat pähkinät. Jälkkärit kuivattavan mausteiset, piiiiiiitkät… Nuts!!

 

4. Benriach 25y, 50%vol.

Pullotettu 3000kpl. Oloroso-/bourbon-/new oak tynnyreiden kombo. Tummia hedelmiä, pippuria, marsipaania, tummaa suklaata jopa… Maku pehmeän mausteinen, rusinoita, ehkä taatelia? Pitkä ja pehmeä, mahtava jälkilöyly. Huuuuh!!!

 

5. Benriach Importanticus Fumosus, 46%vol.

12 vuotta American oak + dark rum viimeistelyt, siihen roppakaupalla savua päälle… Ennenkuin alan ylistää savunuotteja mainittakoon silmäänpistävä syysruskamainen, ruskeanoranssi väri. Todella erikoinen. Wtf? Sit sitä smokee!!! Wuhuu!! Palvikinkkua, kreosoottia… Maku myös savuinen, hiiltä, kirpeitä sitrushedelmiä. Loppuakohden kuivattava, pitkä ja savuinen jälkkäri. Jumalauta! Melkein ku kunnon Islay viski. 🙂

 

6. Benriach Solstice 15y, 50%vol.

Tawny Port tynnyreissä viimeistelty, ex bourboneissä kypsytetty. Nose mäntypihkaa, savua, makeutta. Makupaletti makean savuinen, ei ihan yhtä monisävyinen kuin Solstice 17y. Jälkimaku savuinen, mukavan pehmeä. Ihan jees.

 

kuva 4

Importanticus Fumosus

 

Erityiskiitos Finn Kjeldgaardille ja Mac Y:lle sekä Antti ja Kari Kojolle mahtavasta illasta. Benriach on todella tutustumisen arvoinen viskinvalmistaja kaikinpuolin. Suosittelen.

Nikka-Suuri Japanilainen mehutehdas!!

13. maaliskuuta ei ollut perjantai, eikä varsinkaan epäonnen päivä. Punavuoren Ahven nimittäin hostasi Japanilaisen Nikka -tislaamon viskeistä koostuvan tastingin, jonka kapelimestarina toimi VYS:n japskiviskivastaava Mikael Leppä. Jotenkin kun on tottunut että aina kun astuu sisään Ahvenen Ardbeg -kabinettiin, vastaan tulvahtaa tastingista riippuen enemmän tai vähemmän savuinen tuoksu, tälläkertaa istahdin hyvinkin ”butterscotch” -aromiseen pöytään. Ei valittamista. Tarjolla oli tislaamon vatted malt, blendi sekä 10, 12 ja 20 vuotiaat singlemaltit höystettynä kattavalla ja mielenkiintoisella infopaketilla. Viihtyminen taattu.

 

 

kuva 1

1. Nikka Pure Malt Red, 43%vol.

Tislaamon omista single malteista (luonnollisesti) koostuva vatting. Samasta sarjasta löytyy myös tuottenimikkeet White ja Black. Nose siirappia, vaniljaa, mokkaa. Reilusti omppuja. Maku pehmeä ja paahteinen, makeahko loppuun asti. Mmmmm….

 

kuva 2

2. Nikka From the Barrel, 51,4%vol.

Blended Japanese Whisky. ”The agitator”. Jyväviskin ja mallasviskin sekoitussuhteista ei tietoa, mutta aavistuksia kyllä. Tuoksuista ekana tulee nokkaan tuorekurkku. Vertasin jopa pöydässä olleisiin tuorekurkkuviipaleisiin ja kyllä ne nyt vaan tuoksui ihan samalle. Nurtsia, kukkaisuutta. Maku kirpeänmakea, Hicks kikka avaa lisää grain-nuotteja. Pitkä ja miellyttävä jälkimaku. Todella maistamisen arvoinen viski. Jälleen yksi hyvä japskiblendi. Harvinaisen mukavat jyvänuotit. Kyllä!

 

kuva 3

3. Nikka Yoichi 10y, 45%vol.

Illan eka single malt.Kypsynyt pääosin bourbon tynnyreissä, jonkinlainen sherry viimeistely.  Nekku makean mantelinen, kuivia mausteita, hitunen sherryä. Maku: Nuts!! Pähkinöistä huolimatta skidisti kirpeä. Perusjees jälkilöylyt. Hyvä o!

 

kuva 4

4. Nikka Yoichi 12y, 45%vol.

Hieman enemmän sherryä nähnyt isoveikka. Sherryefekti selkeä tuoksussa, tummia hedelmiä, kanelia. Maku hienosti mausteinen, kivan kuivahko jälkimaku. Ei mitään moitittavaa. 🙂

 

kuva 5

5. Nikka Yoichi 20y, 52%vol.

Illan viimeinen hidas. Yamazaki 18 vuotiaan tiukka haastaja. Nose tummia marjoja, hilloa, apilaa tms??? Pohjalla hieman kaakaoo. Vahvan mausteinen maku, herukkaa. Pitkä ja raffi, loppua kohden kuivattava jälkimaku. Upea tuote! Illan voittaja.

Meitsin Japan-viski fanitus vaan vahvistuu. Kaikki kattauksessa maistetut tuotteet olivat poikkeuksetta hienoja. Yoicheissa varmaan luonnetta tuo suoralla hiilitulella pannutislaus. Muutenkin ”perinteikkäät” valmistustavat tuo jotenki semmoisen rouheen koruttoman luonteen. Syyskeleille mökille saunanlämmityskaveriks…huh. Nikka (suomennettuna jotakuinkin: ”suuri japanin mehutehdas”, siitä otsikko) muuten omistaa omaan henkilökohtaiseen suosiooni viimeaikoina nousseen Skotlannin Fort Williamissa sijaitsevan Ben Nevis distilleryn. B)

 

 

Suljettujen tislaamojen tilkkasia…

Aikapäiviä sitten tuli käytyä Viikin viskipyhätöksi muodostuneessa Kaski bistrossa tastingissa joka käsitteli jo koipallotettujen ja osa maantasalle kivijalkaa myöten hävitettyjen tislaamoiden tuotoksia. Kolme Skottia, yksi Japski. Tästä on hyvä aloittaa skrivaaminen pikku tauon jälkeen…

 

kuva 1

 

 

1. Karuizawa, Spirit of Asama, 48%vol

Vahva aloitus näin kärkeen. Japanilainen Karuizawa aloitti viskin valmistuksen vuonna 1955 ja lopetti sen valitettavasti jo 2006.  Spirit of Asama on 77 tynnyrin erästä tehty vatting. Raaka-aine näihin kyseisiin tynnyreihin on tislattu 1999-2000 vuosina ja pullotettu 2012. Väristä, kuten tuoksusta ja maustakin voi helposti päätellä tynnyreiden sisältäneen aikaisemmin sherryä. Tuoksu on makean mausteinen, vivahteita tummaan suklaaseen ja kaneliomeniin löytyy. Suutuntuma on suolaisen salmiakkinen, hieman tammea joukossa. Maku säilyy mukavasti kohtuullisen pitkässä jälkilöylyssä. Suosittelen vahvasti. Ei hinnalla pilattu, kannattaa hankkia kun näitä vielä jonkin aikaa saa.

 

kuva 2

 

2. Imperial 1995, 55,9%vol. Signatory Cask Strenght Collection

Bottle nr.189/276, cask 50329. Tislattu 9/10/1995, pullotettu 4/12/12. You do the math. Ex bourbon tynnyrissä kypsytetty, tuskin first fill. Tislaamo aloitti toimintansa 1897 ja sulki ovensa viimeisen kerran muistaakseni 1998. Alkuperäiset tislaamorakennukset ja warehouset tuhottiin 2013. Chivaz Bros. suunnittelee avaavansa tislaamon uudelleen, luonnollisesti uusissa tiloissa. Oon maistanut tätä aikaisemminkin, ja muistaakseni ihan jopa pidin kokemastani. Tälläkertaa tunnelma on tasaisen lattea. Nose tenua, vahaa, nurtsinuottia… Makupuoli hieman suolainen, kevyen hedelmäinen. Jälkimaku kevyt ja lyhyt. Ei jatkoon tälläkertaa.

 

kuva 3

 

3. Littlemill 1990, 21y, 55,1%vol. Burns Malt

Refill sherry hogshead nr. 35. Tislattu 20/12/1990, pullotettu 27/7/2012. Edesmennyt Littlemillin tislaamo sijaitsi Lowlandin ja Highlandin rajamailla, viskit kuitenkin on aina luettu lowländiläiseksi. Tislaamon toiminnan aloittamisesta ei ole tarkkaa tietoa, yleisesti huhuillaan vuodesta 1772. Tislaamo teki viimeisen konkurssinsa 1994 ja 10 vuotta myöhemmin paloi poroiksi. Tämä maisteltava tuote on yksityispullottaja Burns Maltin 21 vuotiaana kaupan hyllylle lykkäämä. Tuoksupuoli kevyen hedelmäinen, hieman parfyyminen. Jostain syystä mieleen tulee raparperikiisseli. Mamma mamma! Maku on makea, ruohoinen. Lyhyt jälkimaku. Silti ihan ok viski, kannattaa tutustua mahdollisuuksien mukaan.

 

kuva 4

 

4. Port Ellen PE3, 54,8%vol, Elements of Islay

Tislattu joskus 70-luvulla, pullotettu 2011. No Age Statement. Bourbontynnyrissä makoillut, Speciality Drinks:n Elements of Islay -sarjan tuote. ”Ellu” avasi ovensa 1825 toimien ensimmäiset vuotensa maltaiden tuottajana. Tislaustoiminta alkoi about 1833 ja päättyi 1983. Tehdas jatkaa edelleen mallastamona. Tämä viski tuoksuu veneen pohjalle, likaiselle kalaämpärille, tuhkikselle. Oikeesti. Tuoksussa on jotain semmosta ns. epäpuhdasta savua, hieman omppuu, pohjalla jopa ananastakin. Makupaletti miedon savuinen, kirpeän hedelmäinen. Jälkimaku on tämän viskin paras puoli. Toooooodella miellyttävän pitkä ohkaisen smoky. Eikä tuoksukaan ole siis missään nimessä huono, ainoastaan eriskummallinen.

 

Yleisestiottaen, ei voi ehkä ihan täysin nyt kuitenkaan puhua itse tislaamoista, koska mukana oli IB-pullotteita, vaikkakin näistä ehkä kuitenkin oli havaittavissa kunkin tislaamon luonnetta ja sillee… Karuizawa ehdoton hittituote. Mieletön hinta-laatusuhde ja varmaan jonkin ajan päästä keräilytuote. Karuizawan single caskit ovatkin jo hinnoissaan. Port Ellenin hinnat on menossa, ja on jo-pilvissä. Ja aina kun kyseessä on ikämerkitsemätön tuote, herää kaikenlaisia epäilyksiä. Joskushan ne varastot tyhjenevät eventually, ja kun Ellun kysyntä on niin valtava kuin se nykypäivänä on, eikö houkutus feikkituotteen myymisestä saata olla aika suuri? Kai sitä jollain taholla valvotaan. :/

 

Saariviskien kotitasting osa II ”The Indy Chapter”

Vuoden 2014 ekat viskisessiot!!! Wuhuuu!!! Ja samalla ekat viskisessiot remontin keskellä uudessa himassa. Hiki hatussa saatiin väännettyä yks huone siedettävään kuntoon ja tuuletettua turhat sivuefektit pois häiritsemästä jalon skottijuoman aromitarjontaa. Ei siinä muuta ku lasit pöydälle kauniiseen riviin ja sinetit korkeista huitsin nevadaan… Kaikenmaailman käsittämättömien enemmän ja vähemmän relevanttien rientojen ja kissanristiäisten takia kaappiin olikin jo ehtinyt kertyä ihan hyvä arsenaali maistettavaa ja saatiinkin kaverin avustuksella kasattua mukava kattaus, jonka maistelujärjestys olikin hieman haastavampi päätös. Viskejä Skotlannin eri saarilta, eri ikäisiä, tälläkertaa kaikki independent pullotteita.

kuva 2-1kuva 1-1

kuva 1

1. Isle of Arran 11y, 46%vol. Duncan Taylor NC2

Distilled 1999, Bottled 2011, ex bourbon cask. Väri on ku valkkarissa, ja siltä se nopeasti pullonsuusta haistettuna tuoksuukin. Lasissa sittten tosin maltaisuus ja toffeinen makeus tulee päärooliin, jätttäen taka-alalle hieman anista ja yrttisyyttä. Yrttisyys löytyy maussakin, suolaisen suutuntuman takaa. Kuivattava jälkimaku. Ihan ok matskuu.

ledaig1

2. Ledaig 1993, 19y, 45%vol. Gordon & MacPhail Private Collection

Dist. 28/5/1993, Bottl. 6/2012, St Joseph wood finish. Kyseistä viiniä valmistetaan jumalaisen kauniissa Rhônen maakunnassa Ranskan alpeilla. Jälkikypsytyksen aikamäärästä ei ole tietoa, mutta ainakin väriä on tynnyristä tarttunut ihan konjakkimaisen punertavaksi asti. Nose makea siirappinen, suklaata, paahdettuja taateleita, mokkaa! Makupaletti mausteisen makea ja makoisa. Melkoisen pitkä jälkilöyly jopa. Erinomainen viski. Suosittelen.

kuva 2

3. Secret Stills Islay 4.16 (Bowmore) 11y, 45%vol. Gordon & MacPhail

Dist. 1999, Bottl. 2011. Distillery nr.4, Release nr.16. Suorastaan salamyhkäisestä etiketistään huolimatta nopea googlaus paljastaa kyseessä olevan Bowmore tislaamon tuote. Eriskummallinen, joka kerta erilainen tuoksu… tervainen, hieman savuinen, hedelmiä taustalla, jopa hiiltä, ratapölkkyjä, pahvia. Ingmanin vaniljajäätelön pahvipakkaus. Maku hedelmäinen, kevyesti kirpeä. Jälkkäri savuinen, kuivattava, oudon pölyinen. Mielenkiintoista…

kuva 4

4. Caol Ila 18y, 50%vol. Hunter Laing Old Malt Cask

1 of 328 bottles. Refill Hogshead ref.9913. Distilled 1994 September, Bottled 2013 August. Mun eka OMC; Hunter Laingin nimen alla. Viime keväänä siis Laingin veljekset päättivät sovussa laittaa firman kahtia, toisen jatkaessa Douglas Laing nimellä about puolia pullotesarjoista ja toinen Hunter Laing nimellä toista puolikasta. Itse viski taasen sit on kullan väristä. Nokkaan tuoksuu savua, sitrusta, meren suolaisuutta. Maku jatkaa samaa linjaa, ammoniakkisen suolaisena, kirpeiden hedelmien noustessa loppuakohden mukaan. Voimakas pitkä jälkimaku. Kovis!

kuva 3

5. Highland Park 1987, 24y, 43%vol. MacPhail’s Collection

Dist. 1987, Bottl. 2012 mitä todennäköisimmin muutamaan otteeseen käytetystä ex bourbon tynnyristä. Tumma kulta väri. Nenään Granny Smith omppuja, hunajaa. Maku: No ne omput! Pehmeän öljyinen suutuntuma. Hintsusti hunajaa ja toffeeta taustalla. jälkkis suorastaan hemmottelevan pehmee.

Jos näistä pitäis voittaja valita niin se ois varmaan Ledaig. Tai Caol Ila. Jos kasaisin tän saman tastingin uudestaan, vaihtaisin ehkä ainakin 4. ja 5. viskin paikkoja niin sais ehkä tuosta Highland Parkista enemmän irti. Nyt se ehkä jäi vähän savujyrän alle. Oikea tai ennemminkin sopivin maistelujärjestys oli tälläkertaa jotenkin vaikeampi suflata ku yleensä, johtuiko sitten siitä ettei muka tohdittu olla jättämättä vanhinta viimeiseksi. Pikaisen korkkien sniffailun jälkeen päädyttiin tähän järjestykseen, eikä tääkään huono ollut. Itseasiassa voiskin tästä lähteä ottamaan vertailun nimissä uusintakierroksen…

Slainte!

Benriach Solstice 17y Second Edition

Benriachin ”heavily peated” leimaa kantava, aiemmin 15 vuotiaana myynnissä ollut Solstice, eli päivänseisaus, tulla tupsahti Englannin maalta muutaman muun putelin kanssa tuossa männäviikolla. Pari lisävuotta kylkeensä saanut Solstice on kypsytetty ex-bourbon tynnyreissä, ja viimeistelty pohjois-Potugalilaisissa Tawny Port -viinitynnyreissä joista se onkin imenyt väriä roppakaupalla, jos vain pakkauksen ”Natural Colour” tekstiin on uskominen. Ja miksikäs ei? Speysideläinen Benriach valmistaa tisleitään vastoin alueensa perinteitä niin turvesavuisesta- kuin savuttomastakin maltaasta. Tuoteskaalasta löytyykin moneen makuun.

solstice

Jos tää viski pitäis kuvailla yhdellä sanalla, se olisi: Runsas. Niin väriltään, tuoksultaan kuin mauiltaan. Mikään hienostunut ja komplexi viski tämä ei ole. Enemmänkin semmonen ”in your face” -mässäily. Punertavan jalopuun värinen. Savuinen, makea tuoksupaletti tuo mieleen pihkaa, hilloja, peräti friteerattua banaania. Rikkaan paksu suutuntuma on myös makea. Savua ja salmiakkia täysin häpeilemättä. Ei minkäänlaista alkoholin makua. Melkoisen makoisa ja pitkä jälkimaku, turpeinen. Kaikinpuolin makurikas ja ”nasta” viski. Varsin ”helppo” tosin, mut mitä välii? Ennenkaikkea edullinen, ei tosin löydy kotimaisen kartellin valikoimasta. 58,95£ hyvinvarustetusta nettikaupasta. 😛

Legendaariset Lagavulinit @ Grotesk:in kellari

Heti kättelyssä, kupletin juoni selväks: Superlatiivi potenssiin kuusi. Siinä tiivistetty kuvaus tapahtumasta. Paikka: Aatos Erkon entinen privaatti viinikellari ravintola Groteskin alapuolella. Überhieno. Komea. Miehekäs. Julma. Jügend. Jawohl! Ilmiselväähän on että äijällä oli paalua. Kattaus: Lagavulin -tislaamon viskejä laidan täydeltä. Harvinaisia. Hintavia. Vuonna 1816 perustettu Lagavulin tislaamo sijaitsee Islay saaren etelärannikolla, osittain legendaarisen, jo edesmenneen Malt Mill -tislaamon entisissä tiloissa aivan Ardbegin ja Laphroaigin naapurissa.  Olenkohan jo riitävän useassa yhteydessä täällä maininnut mieltymyksestäni Lagavulin viskeihin? Jokatapauksessa, tämä Viskin Ystävien Seuran ”iäkkäät harvinaisuudet” -tastingsarjan järjestyksessään viides tapahtuma oli meikäläiselle jotakuinkin jouluun verrattavissa. Näin huonon kirjoittajan ei pitäis edes saada kirjoittaa näin mahtavista juomista, mutta jos nyt kuitenkin muutama nuottirivi…

IMG_1040   IMG_1041   IMG_1042

IMG_1037

1. Lagavulin 16y, 43%vol.

Peruslaga. Lippulaiva. Bulkkituote. Vanha tuttu. Löytyy handelin hyllyltä sopuhintaan. Maukas primeri näin alkuun. Nose savulihaa, pulled pork, tervaa ja tummia hedelmiä. Maussa savua, tervaa, kevyttä kirpeyttä. Jälkimaku miellyttävä ”tervaleijona”. Luotettava hankinta.

IMG_1044

2. Lagavulin 21y, 52%vol. 1991/2012

Bottle # 0987/2772. First fill sherry. Uudempi painos 21 vuotiaasta. Tuoksuissa nuotiosavua, sherryefekti tekee ompuista hieman tunkkaisia. Maussa terävä savuisuus, kirpeitä omenakarkkeja, suolaa… Jälkkäri mahtavan tulinen, kirpeä. Kovis. Upea. Googlella löytynee nettikaupoista n. 700-800€/plo.

IMG_1045

3. Lagavulin 21y, 56,5%vol. 1985/2007

Bottle # 4512/6642. First fill sherry. Vanhempi versio 21 vuotiaasta.  Vahvempi sherryvaikutus. Nose ylikypsiä omppuja, savua, tervaa, sikaarilaatikko. Maku kirpeä, punssimainen, punaisia omenoita. Aivan järjettömät jälkilöylyt, pitkät ja mahtavat!!! Huhhuh mikä viski. Jumalainen. Yksi parhaista ikinä. 1369€/plo. The Whisky Exchangesta löytyy. Ei tosin kauaa.

IMG_1046

4. Lagavulin 25y, 57,2%vol. 1977/2002

Bottle # 2761/9000. Ex bourbon/sherry cask. Selkeesti vähäsherryisin. Vaaleamman hedelmäinen. Nose hento savu, vihreitä omppuja, vahaa, hunajaa, toffeeta. Makupuolella hunajaa, savuturveomppu. Hicksin kikka kehiin ja makea hunajaisuus kasvaa.  Vahva, jopa pippurinen jälkimaku jatkuu mukavan pitkään. Miehekäs viski. Jumalten juomaa. N. 1190€/plo. (The Whisky Exchange).

IMG_1049

5. Lagavulin 30y, 52,6%vol. 1976/2006

Bottle # 1666/2340. Ex bourbon/sherry cask. Aika tappanut sherryisyyden hyvinkin pitkälti. Nokkaan kevyttä omenaa, liisteriä, hunajaa, mokkaa, mehiläisvahaa. Makupaletti mausteinen, kevyen turpeinen, öljyinen suutuntuma. Tasapainoinen. Ja se jälkimaku…ei lopu suunnilleen millään. Savuinen, pippurinen, kesyttämätön. Miestä vahvempi. Voin rehellisesti tunnustaa että tämä kyseinen viski on paras viski mitä olen koskaan maistanut. n.1800€/plo. (TWE)

IMG_1050

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja kaikki tosihyvä liian aikaisin. Suurkiitos Viskin Ystävien Seuralle, tästä on lähes mahdoton pistää paremmaksi!

Bunnahabhain 40 yo -Tasting

16. lokakuuta, Annankadun William K:ssa avautui harvinainen tilaisuus maistaa Bunnan 40 vuotiasta viskiä. Tätä kyseistä tuotettahan siis löytyy Suomesta vain yksi ainoa boteli. Samaan kattaukseen toki mahtui 12, 18 ja 25 vuotiastakin, joten luvassa olikin varsin maukas setti. Vielä kun tastingin oli saapunut vetämään Bunnahabhainin Global Brand Ambassador, Kirstie McCallum, koin oman läsnäoloni lähes velvoitteeksi. Itselleni siis.  William K:n Annankadun ravintolassa muuten on ihan kiitettävä viskivalikoima oluista puhumattakaan. Ihan vaan vinkkinä jos sattuu hengailemaan neighbourhoodeilla.

Tilaisuus aloitettiin muutamilla skotlannin murteisilla tervetulo toivototuksilla sekä Bunnan tislaamoesittelyllä, jota seurasi varsin jännittävä pelituokio. Päällepäin Bunnahabhain -nimistä raamattua muistuttava lautapeli jossa kemiallisista ainesosista tuotetut ”koeputkilot” piti yhdistää tuoksunsa mukaan oikeaan ruutuun pelialustalla. Kuulostaa yksinkertaiselta mutta jostain syystä osoittautui yllättävän haastavaksi… :/

kuva 1

Sit klyyvari kippoon ja tilkka kielen päälle:

1. Bunnahabhain 12y, 46,3%vol.

Bunnan ns. peruspullote. Pari vuotta sitten kokenut pikku muutoksen. Kylmäsuodatus jätetty pois ja volumee nostettu 43%:ta 46,3%:een. For better or for worse? Enpä osaa sanoa, en muista millään millaista tää on ollut aikaisemmin. Ei varmaan ainakaan huonompaan ole menty, varsin makoisa ennemminkin. Nose siirappia, pähkinöitä, vahaa. Makeahkon makuinen, mausteinen, hiven taloussuklaata. Jälkilöylyssä suolaisuutta.

2. Bunnahabhain 18y, 46,3%vol.

Ex Oloroso sherry kypsytetty, teini-iässä pullotettu. Nose toffeeta ja nahkaa. Makupaletti kevyt toffee, mausteita. Jälkkärit pehmeät, kevyet, suht pitkät. Hirmu kiva on.

3. Bunnahabhain 25y, 46,3%vol.

First & second fill sherry casks. Non chill filtered. Aamen. Nokkaan kopsahtaa karamellinen tuoksu, rusinoita, hedelmiä. Maku mausteinen, maltainen. Jälkimaku pitkä kuivattava, jopa tumman kaakaoinen. Miellyttää myös.

4. Bunnahabhain 40y, 41,7%vol.

Pullo nro. 501 kaikista 750 pullotetusta. Semi harvinainen siis. Melko tyyriskin. Sherrytynnyreissä näännytetty. Tuoksu hedelmäinen, liisteriä, tammea, mokkaa. Makupuolesta sanoisin että hennon floraali, skidi pippuri. Jälkkäri kevyt, loppua kohti mausteinen. Hieno viski, joskin ikä vienyt terävimmät särmät.

                          kuva 2            kuva 3

Pakko sanoa että 18 ja 25 vuotiaat painokset oli tästä setistä ”se juttu”. 40 vuotias joo toki on harvinainen ja kallis, myös hieno viski mutta näihin kahteen ensin mainittuun verrattuna makupaletti on tosi ohuen tuntuinen. Ei niitä tietenkään kuulukaan tasavertaisina arvioidakaan. Toiset ovat tarkkaan seuratun tuotekehityksen tulos, vanhus taas varaston hylätyistä peränurkista löytynyt ”ylikypsä” aarre. Eli jos fiilispohjalta lähtee rankkaamaan ni kääntyy tulokset ylösalaisin.

Suomalaista viskikulttuuria kansien välissä…

Viime perjantaina odotti postilaatikon pohjalla, silmittömän laskupinon alla varsin mukava yllätys.

Suomalainen viski ja viskikulttuuri -kirja. Tekijöiden (Jarkko Nikkanen / Mikko Honkanen) signeeraamana, luonnollisesti. 🙂

KuvaKuva 1

Suora lainaus takakannesta: ”Kuinka monta viskitislaamoa on Suomessa ja missä päin ne sijaitsevat? Minkälaista on Suomessa valmistettu viski? Mitkä ovat maamme parhaat viskibaarit ja mihin kannattaa Alkon valikoimasta tarttua? Mitä on viskikulttuuri ja mitä sinä voit tehdä sen kehittämiseksi? Tämä teos vastaa näihin ja moniin muihin viskiharrastajaa askarruttaviin kysymyksiin. Kirjasta löydät muun muassa:

-Kaikkien Suomessa toimivien tislaamoiden esittelyt ja luonnehdinnat tislaamojen valmistamasta viskistä.

-Kattavan katsauksen Suomen viskibaaritarjontaan ja viskituristille vierailuvinkkejä.

-Mittavan määrän Suomen parhaiden baarimikkojen tekemiä viskidrinkkireseptejä

-Aloittelijalle ja pidemmällekin ehtineelle viskiharrastajalle sopivat poiminnot Alkon viskivalikoimasta ja liitteenä myös Alkon koko viskivalikoima.”

”Ottakaa viskilasillinen, missä ikinä olettekaan nyt, kuunnellen juuri sitä musiikkia, jota haluatte kuunnella ja nauttikaa hetkestä. Juuri sitä on viskikulttuuri.” -Martin Markvardsen, Senior Brand Ambassador, Highland Park.

Todella mielekästä luettavaa. Eikä ole hinnallakaan pilattu, 33 euroa hyvin varustelluista kirjakaupoista. Kannattaa hankkia.

Laphroaig Vintage 1989 Single Malt

Laphroaig julkaisi lokakuun alussa ainoastaan pohjoismaiden markkinoille saapuneen, jo lähitulevaisuudessa harvinaisuudeksi muuttunevan vuosikertapullotteen nimeltä 1989. Tuotteen Suomen maahantuoja Edrington Finlandin järjestämä sekä tarjoama lanseeraustilaisuus  tapahtui 2.10.2013 ravintola Leijuva Lahnassa ja tilaisuutta emännöi itse Vicky Stevens, Lapparin Brand Manager suoraan Islay -saaren suolaisimmalta tislaamolta. Luvassa oli siis ei ainoastaan ensikäden tietoa, vaan myös ensimmäinen mahdollinen tilaisuus maistaa/haistaa tätä 23 vuoden ikään ehtinyttä uutuustuotetta. Tarjolla oli myös maukas pikkusnack tarjoilu, sekä tislaamon perustuotteista koostuva tasting. Kirmasinkin paikalle nokka pitkällä saatuani tilaisuuteen paikan muutamista harvoista jaossa olleista…

IMG_0965               IMG_0966                IMG_0974

Alkajaisiksi tarjolla oli erinäistä pikkupurtavaa kuten skottityylisiä lihapullia, kylkeen Ginger Grouse bisseä sekä pöydille ripoteltuja Laphroaigin mallastuksessa käyttämiä ohrajyviä suoraan skotlannin pelloilta. Alkupalojen jälkeen seurasi muutama tervetuliais sananen viulujentarjoaja Edrington Finlandin puolesta ennen Vicky Stevensin tislaamoesittelyjä, legendoja nummilta ja saarilta unohtamatta tilastotiedollista faktaa pohjoismaiden asemasta Laphroaigin suurimpana  markkina-alueena. Fascinating. Now bring on the drams, will ya!!??

1. Laphroaig 10y, 40%vol.

Peruskymppi. Kypsytetty entisissä Makers Mark -bourbontynnyreissä. First fill all the way, sit tynnyrit myyntiin. Nose tervaa, turvetta, savua. Maussa tervaa, suolaa sekä lakritsia. Laphroaigia sai jenkkilässä kieltolain aikaan vain reseptiä vastaan apteekin hyllyltä ja eipä ihmekään, jälkimaku kun on varsin jodinen, lääkemäinen ja suolainen. Kaikkihan tästä tykkää eiks je?

2. Laphroaig Quarter Cask, 48%vol.

Iältään noin viisitoista vuotias, ”varttitynnyreissä” viimemetrit varttunut tisle. Normi tynnyrit siis purettu, pätkästy 3/4-osaa matskusta pois ja näinollen ”tehostettu” puun vaikutteita viskin ollesa suuremmassa määrin kosketuksessa itse tynnyriin. Hieman makeampi kuin kymppi. Butterscotchia, hunajaa, savua… Maku maltaisen makea, loppuakohden mausteinen, kuivattava.

3. Laphroaig Triple Wood, 48%vol.

Luonnollinen jatkumo edellisille. Nimestäkin helposti pääteltävissä oleva kypsytys metodi sisältää normi bourbontynskää, 1/4-osa kokoista tynnyriä sekä Oloroso sherrytyndee. Tunkkaisempi. Selkeä sherryvaikutus hedelmäisyyksineen ja mausteineen. Ripaus savua syvemmällä. Maut natsaa tuoksuun, myös pehmeää mokkaa jälkimakua myöden.

Ja sitten se illan pääjehu, hittituote, the boss:

IMG_0963

4. Laphroaig 1989, 23y, 48,9%vol.

Ainoastaan pohjoismaiden markkinoille pullotettu vintage viski. Kahdeksasta 450 litran european oak sherrytynnyristä 3500 pulloa joista 648 kpl Suomeen. Niistä noin 80 kpl ravintoloihin ja baareihin, loput jaossa pitkäripaisen tilausvalikoimasta hintaan 229€. Saa noutaa. Ja on jopa suotavaakin, nimittäin varsin täyteläinen ja runsas viski on hän. Hedelmää, punssia, pähkinöitä, marsipaania sekä mokkaa niin tuoksu- kuin makupaleteissa. Vähemmän savuinen. Aivan kuten muutkin iäkkäämmät savuiset tisleet, tässäkin savun maku on heikentynyt kypsytyksen keston myötä. Älkää nyt armaat ystävät sitten ymmärtäkö väärin, olen kyllä suuri ”savuviskien” ystävä, mutta kyseessä on silti mielestäni paras Laphroaig  jota olen maistanut. Täydellinen digestiivi esim. Farangin karamellipossulle.  Pitäkäähän kiirettä, voi olla jo melkein loppuunmyyty, as we speak.

”Lang may yer lum reek!!!!”

 

Ardbeg tasting @ Punavuoren Ahven 19.9.2013

Jaahas jaahas. Meikä on palannut katkolta!! Kesäkatkolta. On nimittäin vähän turhankin paljon enemmän virrannut vettä vantaassa kuin viskiä allekirjoittaneen kielen makunystyröillä, mutta siihen tulee näin syksyn mukana selkeä muutos. Tasting -kalenteri näyttääkin erittäin lupaavalta kaikessa Islay-painotteisuudessaan. Itseasiassa se muutos on alkanut jo aikapäiviä sitten, en vaan ole jaksanut laiskuuttani kirjoittaa mitään.  Siihenkin tulee selkeä muutos. Ehkä. Tästä on ainakin hyvä aloittaa…

IMG_0951

IMG_0950

Homman nimi lukee otsikossa, turha sitä käydä tässä sen enempää jankuttamaan. Islay-saaren Kunkun perus- ja ei niin perus pullotteista koostuvan kattauksen käsittävän tastingin kapelimestarina toimi itseoikeutetusti Ardbegin Suomen Brand Ambassadeur  Jarkko Nikkanen, ja tislaamon historiaa sekä nykytilannetta käsittelevä alkuinsertti olikin varsin kattava. Siitä oli sitten mukava siirtyä itse pääasiaan:

1. Ardbeg Ten, 10y, 46%vol.

Valkoviinin värinen, ex-bourbon tynnyreissä kypsytetty tislaamon ”perustuote” toi sieraimiin savuturvetta, pihkaa, yrttejä sekä raikasta kirpeää omenaa. Samat ominaisuudet säilyivät makupuolellakin, suutuntuman ollessa hieman suolainen. Suolaisuus jatkuu miellyttävään jälkimakuun saakka. Takuuvarma.

2. Ardbeg Galileo 12y, 49%vol.

Jos joku ei vielä tiennyt, niin tälläkin hetkellä maapalloa kiertävällä radalla kypsytetään viskiä. Ardbegin villin kokeilun viskin avaruudessa kypsyttämisestä juhlistamiseksi tislaamo pullotti Galileon. ”Galtsu” on noin 70% samaa matskua kuin Ten/ 30% ex Marsala tynnyreissä kypsytettyä tislettä. Tislattu 1999, pullotettu 2012. Ei silti ihan täyty kolmentoista vuoden ikä. Astetta kevyemmän savuinen, marsipaanilta ja tummilta hedelmiltä, jopa banannilta ja karamellimaiselta tuoksuva viski myös maistuu mausteisen makealta, silti omalla tavallaan raikkaalta, turpeisia ja tervaisia nuotteja unohtamatta. Jälkimaku on upean pitkä ja mausteinen. Aivan järjetön makunautinto. Saa suositteluni.

3. Ardbeg Uigeadail L13, 54,2%vol.

Allekirjoittaneen kestosuosikki. Aikaisemmin tullut maisteltua L11 ja L12 pullotteet, jälkimmäisestä löytyy tekstiä täältä. Kyseinen koodi siis indikoi lähinnä pullotusvuotta. Kyllä, niiden välillä on eroja. Tämä kyseinen ”vuosimalli” tuo tuoksupaletissaan selkeän sherryefektin, savua, hedelmäisyyttä, tummaa suklaata, mokkaa, toffeeta… Maku kohtaa tuoksut pääpiirteittäin, Mr. Hicks saa aikaan omppusosefiiliksen. Nam. Jälkimakua kuvaan sanalla Ruhtinas. Edelleen ykkönen.

IMG_0947

4. Ardbeg Day 2012, 56,7%vol.

Vuosittain vietettävän Ardbeg -päivän nimikkopullote. Joka vuosi kyseistä juhlapäivää varten pullotetaan oma limited edition tuote, tämä 2012 vuodelta. Ja tälläkertaa pullon sisältö luotettavan huhun mukaan koostuu ex-bourbon/ex-sherry caskeista + Uigeadailista. Nokat kevyen savuiset, granny smithejä, mokkaa, ehkä pippuria?? Pippurisuus tulee esiin myös maussa tervaisuudella höystettynä. Hicks kikka avaa mokkaisen puolen. Lovely. Jälkkärit suht pitkät.

5.Ardbog, (Day 2013) 52,1%vol.

Vuoden 2013 Ardbeg -päivän pullote. Hauska nimileikkituote koostuu Manzanilla-sherrytynnyrin ja ex-bourbontynnyrin sekoite. 30/70 about. Manzanilla tuo mukanaan runkoon makeutta, tuoksussa löytyy myös savuvivahde sekä tervaa. Kevyen makea ja savuinen suutuntuma vaihtuu loppuakohden suolaiseksi, rohkean pitkäksi jälkimauksi. Sillälailla. 🙂

Kylläpä oli taas mukavaa ja makoisaa. Äärimmäisen vaikeaa arvostella tällaista settiä paremmuusjärjestykseen. Jotenkin kuitenkin se Uigeadail vaan on ja pysyy minun suosikkiviskinäni. Näistä viidestä viskistä vain Ten ja Uigeadail löytyy Alkon valikoimasta. Galileo on valitettavasti poistunut valikoimasta luonnollisen loppuunmyynnin kautta. Näin jälkikäteen suorastaan v*tuttaa kun ei tullut hamstrattua yhtä pulloa hyllyyn viimevuonna kun mahdollisuus olisi ollut, kyse on kuitenkin yhdestä maukkaimmasta viskistä mitä on copitaani eksynyt. Aionkin ehkä vaivautua huhuilemaan Galileogalileitä internetin viskihuutokauppoihin. Ardbeg Day pullotteet taas eivät missään vaiheessa ole kaupan hyllyä nähneet. Tuotteet myydään aikalailla käsistä tapahtuman yhteydessä. Sisäpiirin vinkki kyseisten tuotteiden ostamiselle on hankkiutua teltta/makuupussi -varustuksella Islay-saaren kaakkoisrannikolle oikeana ajankohtana tai vaikkapa liittyä The Ardbeg Committeen jäseneksi jolloin voit osallistua Suomen Ardbeg päivään, etukäteen varata omasi ja saada sen kotiin toimitettuna, jopa. Se onnistuu täällä.  😉